Väsynyttä menoa

Kuusi yötä valvottuna putkeen. Väsymys on jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Ja nyt mun kroppa on alkanut käydä jo niin ylikierroksilla, että kun Lenni nukahtaa ja mulla olisi mahdollisuus nukkua, niin en saa unta. Pää on ihan höttöä, mä en muista mitään enkä ymmärrä mitään. Viime yönä Lenni onneksi sai nukuttua, mutta vain kannettuna. Niinpä mä kävelin ympäri kämppää nukkuva Lenni sylissä. Otto hoiti alkuyön huudot, kun mun oli pakko saada hoidettua parit yhdistysjutut vihdoin pois alta, ja kun Otto meni nukkumaan, me jatkettiin Lennin kanssa. Ja luojan kiitos, Otto pystyi tekemään tänään etäpäivän, joten mä sain rauhassa koomailla aamupäivän, kun oli toinenkin silmäpari katsomassa Lennin perään.

Tänään oli onneksi ihan kohtalaisen hyvä päivä, toisin kuin eilen. Lennin oireilu jatkui todella pahana siis 1,5 vrk putkeen, kyllä meinasi jo usko loppua. Ja syyllinen taitaa olla tuo rypsiöljy. Täytyy myös testata kanan vaikutus Lennin oireisiin, mutta ainakin nyt, kun olen syönyt rasvaa vähemmän, on Lennikin voinut huomattavasti paremmin. Mutta rasvan vähentäminen aiheuttaa isoja ongelmia... Mä nimittäin huomasin, että mun maidontuotanto alkoi vähentyä tuossa viikko sitten, ja lisäsin rasvan käyttöä huomattavasti. Maidon tuotanto palautui ennalleen, mutta nyt pelkään, että ruokavalion keventäminen entisestään vaikeuttaa imettämistä. Mun on siis pakko löytää joku muu rasva tilalle... Jos nyt tulen siihen lopputulokseen, että rypsiöljy ei sovi, niin täytyy ottaa yhteyttä meidän lääkäriin ja kysyä, miten tästä eteenpäin. Meillä kun on maitoaltistus kahden viikon kuluttua ja silloin Lennin tilanteen pitäisi olla mahdollisimman vakaa, mutta toisaalta mun on pakko pitää huolta siitä, että maitoa riittää. Ja jos totta puhutaan, niin mä en myöskään juuri nyt jaksaisi yhtään pieleen mennyttä ruokakokeilua... Ja kaiken kukkuraksi Lennillä on tulossa kerralla neljä etuhammasta ylhäältä läpi, ja sehän kiukuttaa. Lisäksi Lenskun nenä vuoti kovin nukkumaan mennessä, se flunssahan tästä enää puuttuikin. :(

Mutta nyt kömmin omaan sänkyyn nukkumaan, ekaa kertaa viikkoon. Lenni nukahti kuin nukahtikin yöunille omaan sänkyyn ja on nukkunut jo 1,5 tuntia putkeen. Jos jotain saisi nyt toivoa, niin toivoisin normaalia yötä. Me kaikki tarvittaisiin sitä nyt.

Yksi askel eteen, kaksi taakse

Veriripulin jälkeen meillä menikin hetken aikaa vähän paremmin. Eniten päänvaivaa meille tuotti Lennin mahan toiminta, joka vaihteli ripulista ummetukseen, mutta refluksin suhteen menikin melkein viikon verran paremmin kuin aikoihin. Ummetuksen vuoksi kakkaaminen teki selvästi kipeää ja sen tekemistä itkettiin tunnin verran etukäteen,mutta heti sen jälkeen kipuilu selvästi helpotti. Yötkin menivät neljällä-viidellä herätyksellä, joka on meille todella vähän, ja yhtenä yönä sain nukkua jopa neljä tuntia putkeen. Aamulla olikin ihanan virkeä olo, ekaa kertaa piiiitkään aikaan. :) Lenni viihtyi päivisin touhuamassa lattialla ja opetteli siinä sivussa ryömimään. Konttaaminenkin sujuu jo parin askeleen verran. :)

Mutta jotta ei liian hyvälle totuttaisi, niin tällä viikolla meillä on taas itketty ja valvottu. Koko tämä viikko on mennyt varsinkin öiden suhteen pipariksi. Päivät on menneet ihan kohtalaisesti, mitä nyt päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi ja lattialla ei huvittaisi olla lainkaan, tai ainakin jonkun täytyy viihdyttää Lenniä melkein koko ajan. Maanantain ja tiistain välisen yön sekä viime yön nukuin Lennin kanssa sohvalla istualtaan, kunhan hänet saatiin ensin nukahtamaan. Joten taas vaihteeksi me käveltiin, käveltiin ja käveltiin itkuisen ja kipeän Lennin kanssa, kolmeen saakka kumpanakin yönä. Muina öinä nukahtaminen on ollut vähän helpompaa, mutta yön mittaan herätyksiä on tullut lähemmäs parikymmentä. Joten äiti on taas hyvin, hyvin väsynyt. Alkuviikon itkuista syytin kokeilemaani kanelia (jolla saatiin muuten myös ensimmäiset ihoreakiotkin aikaiseksi), mutta kyllä tämä taitaa olla nyt jotain muuta. Ja tämä päivä on ollut ihan kammottava. Lenni on ollut aamusta asti kipeä ja viihtynyt vain sylissä, kaikki päiväunet jäi vartin mittaisiksi, ja yöunilta Lenni heräsi puolen tunnin jälkeen hirveään kipuitkuun. Tunnin rauhoittelun jälkeen hän vihdoin nukahti sitteriin ja nyt mietin, uskallanko yrittää siirtää häntä omaan sänkyyn, vai alkaako refluksi vaivaamaan saman tien...

Ja mikä onkaan tämänkertainen pahis? Ilmeisesti rypsiöljy suuremmissa määrin nautittuna. Imetysdietin takia olen tunkenut PALJON rasvaa joka ruokaan, jotta saisin päivän kaloritarpeen tyydytettyä. Koska painoni on laskenut rasvan lisäämisestä huolimatta, olen tällä viikolla lisännyt sen määrää entisestään. Ja tänään paistoin aamupalaksi munkkeja, joita olen syönyt pitkin päivää... Toinen vaihtoehto on broileri, tai ilmeisesti niiden rehuvilja. Täytyy nyt vähän katsella ja ihmetellä, yhtä huonoja vaihtoehtoja oikeastaan molemmat...

Niin, ja mä muistin sen polikontrollin ajankohdan väärin. Se olikin keskiviikkona klo 11. Kyseisenä päivänä klo 13 mun puhelin soi, ja K-HKS:n lastenpolin apulaisylilääkäri soitti ilmoittaakseen,että "ette sitten tulleet". Keskusteltiin sitten hyvä tovi Lennin tilanteesta ja kun kerroin, että oireilu on helpottanut mun imetysdietillä huomattavasti, niin lääkäri totesi, että "kyllähän nuo oireet allergiaan viittaa". Ihan tosi? Toistaiseksi meillä ei ole nyt luvassa kontrolleja julkisella puolella, mutta voidaan kyllä kuulemma varata aika, jos tulee jotain akuuttia tarvetta. Jonoa on kyllä lääkärin mukaan muutama kuukausi, mikä nyt ei oikein toimi tuon akuutin vaivan kanssa...

Alku.

Lennin oireilu alkoi noin kuukauden iässä. Pulauttelu lisääntyi ja muuttui lopulta oksenteluksi, kakka oli pelkkää vihertävää limaa ja aikaisemmin tyytyväinen vauva muuttui kärttyisäksi ja itkuiseksi. "Kaikki vauvat pulauttelee ja itkee", meille sanottiin kovin ymmärtäväiseen sävyyn, olimmehan ensimmäisen lapsen tuoreina vanhempina vielä niin kokemattomia vauvanhoidon suhteen, että helposti ylireagoimme. Kun Lenni sitten oksenteli lähes 20 kertaa päivässä ja tästä syystä painonnousu pysähtyi ja paino tippui lähes aliravitsemusta tarkoittavalle -20% -käyrälle, meitä vihdoin kuunneltiin. Päädyimme jo tutuksi tulleen lastenlääkärin vastaanotolle Pikkujättiin. Hän tutki Lennin tarkkaan ja antoi meille lähetteen K-HKS:aan tarkempiin tutkimuksiin. Jo tällöin yritin kysellä allergian mahdollisuudesta ja olisin ollut halukas kysymään allergologin mielipidettä Lennin oireiluun, mutta meitä hoitaneen lääkärin mukaan Lennin oireilu ei voinut olla allergiaa, koska hänen ihonsa oli niin siisti. Niinpä tietenkin.

Hämeenlinnassa meidät tutki mukava osaston ylilääkäri, ja Lennillä todettiinkin tutkimusten jälkeen oireiden perusteella rakenteellinen refluksi. Saimme aloittaa lääkityksen, josta ei kuitenkaan ollut sanottavaa hyötyä. Oireilu pysyi lähestulkoon samanlaisena eri lääkeyhdistelmistä ja annostuksista huolimatta. Lenni viihtyi vain sylissä pystyasennossa ja häntä piti jatkuvasti viihdyttää, muuten itku ja kitinä alkoi saman tien. Koska Lenni ei viihtynyt lattialla lainkaan, hänen "lattiataitojensa" kehitys alkoi jäädä ikätovereista. Muutama hyvä päivä silloin tällöin antoi meille kuitenkin toivoa ja niinä päivinä meillä asui kuin eri lapsi: maailman aurinkoisin ja iloisin poika. Suurin osa ajasta meni kuitenkin itkevää Lenniä kanniskellen ja yöt olivat rikkonaisia. Kun Lenni oli kolmen kuukauden ikäinen, soitin väsyneenä Hämeenlinnaan ja valitin meidän tilanteesta ja kysyinpä taas allergian mahdollisuutta. "Refluksi nyt vaan aiheuttaa toisille enemmän vaivaa kuin toisille, kyllä se kiinteiden myötä helpottaa. Koittakaa nyt vaan jaksaa vielä hetki." Niinpä tietenkin.

Tässä vaiheessa saimme myös alkaa kuulla sukulaisilta ja tuttavilta kommentteja Lennin hoidosta. Kun kanniskelimme Lenniä heijaten sukujuhlissa, saimme osaksemme ihmettelyitä siitä, miten olemme opettaneet lapsemme tuollaiseen palveluun. "Annatte pienen vauvan juoksuttaa itseänne!" Toiset päivittelivät, miten vaativa vauva meille olikaan siunaantunut. "Tuon kanssa olette vielä pulassa, kun on jo vauvana noin hankala luonne!" Meidän pieni lokinpoikako hankala luonne? Niinpä tietenkin.

Neljän kuukauden iässä saimme neuvolalääkäriltä ja meitä Hämeenlinnassa hoitaneelta lääkäriltä ohjeeksi aloittaa kiinteät pikapikaa, jos siitä saataisiin vähän puhtia kasvuun ja apua refluksioireisiin. Kasvu oli edelleen hitaanlaista, mutta ei enää hälyttävän hidasta, joten siitä ei oltu ihme kyllä enää huolissaan. Ja soseiden myötä helvetti pääsikin valloilleen: kävelin päivät pitkät Lenni sylissä ympäri asuntoa, viikonloput sujuivat vuoroissa Oton kanssa. Myös öisin nousimme kävelemään Lennin kanssa, kun hän huusi suoraa huutoa mahan sisällön noustessa ruokatorveen. Hyviä päiviä ei enää ollut, oli vain toinen toistaan huonompia. Kaksi viikkoa soseiden aloituksen jälkeen kävimme kontrollissa K-HKS:ssa. Heidän mukaansa Lennillä oli vain herkkä maha, joka reagoi soseisiin näin. "Kyllä se suolisto tottuu tuohon tuhdimpaan ruokaan, odottakaa vain". Allergiasta kysyessä sain vastauksen, että he alkavat refluksivaivaisilla pohtia allergian mahdollisuutta noin vuoden iässä, jos oireilu ei siihen mennessä helpota. "Teillähän on tässä siis yli seitsemän kuukautta aikaa toipua, ennen kuin teidän tarvitsee edes miettiä tätä mahdollisuutta!" Niinpä tietenkin.

Kolme viikkoa soseiden aloituksesta sain tarpeekseni ja aloin kaivaa netistä tietoa allergioista. Päälimmäisenä mielessäni oli maitoallergia, mutta hain paljon tietoa allergisesta refluksista noin yleisesti. Kaivoin netistä keskusteluita lääkäreistä ja huomasin, että aivan liian moni muukin oli kokenut saman: Suolisto- ja vatsaoireita ei oteta tosissaan, vanhempien omaa kokemusta ja näkemystä tilanteesta vähätellään ja pahimmillaan vanhempien uskotaan kuvittelevan mahdolliset oireet. Ja joka ikinen kerta nämä oireet olivat johtuneet allergiasta. Huomasin sivustoja kahlatessani, että moni suositteli allergista refluksia epäileviä ottamaan yhteyttä allergologi Tiina Tuomelaan. Ajanvaraukseen soittaessani sain kuulla, että seuraava vapaa aika on kolmen kuukauden kuluttua, mutta meillä kävi aivan mieletön tuuri ja saimme ajan jo saman viikon lauantaille.

Tiinan vastaanotolla minulla oli ensimmäistä kertaa tunne, että joku todella ymmärtää, mitä me olemme käyneet läpi ja mistä puhun. Hän sanoi heti epäilevänsä Lennin oireilun johtuvan allergiasta ja aloitinkin saman tien tiukan imetysdietin. Lennin kiinteät tiputettiin siihen yhteen melko varmasti sopivaan; päärynään. Autoon päästyäni itkin ilosta.

Kuukausi on nyt kulunut, ja diettini on vain tiukentunut. Tällä hetkellä syön vain kanaa, riisiä, sinistä Keijua, banaania, päärynää, parsakaalia, kurkkua, sokeria ja suolaa. Ja Lenni syö hyvinä päivinä päärynää, mikään muu kiinteä ei sovi. Tällä dietillä olemme saaneet nauttia ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen ihan tavallisesta vauva-arjesta. Hyvinä päivinä meillä asuu ihana, nauravainen ja kovin aktiivinen poika, joka on aina hyvällä tuulella. Huonot päivät osuvat mm. niihin päiviin, kun yritän laajentaa ruokavaliotani. Lääkärin suosituksesta yritän saada rotaatioon muitakin lihoja, mieluiten riistaa, mutta kokeilut eivät tähän saakka ole onnistuneet. Ongelma on se, että Lenni reagoi kanojen syömään rehuviljaan, joten kanan kanssa saa olla melko tarkkana. Viimeisin huomiomme on se, että Lenni on niin kovin allerginen, että hän ei voi leikkiä toisten lasten leluilla. Muut lapset ovat nimittäin mitä todennäköisimmin syöneet jotain Lennille sopimatonta, ja suussa käyvän lelun kautta nämä allergeenit siirtyvät Lenniin. Viimeksi tänään olemme käyneet päivystyksessä lelujen kautta tapahtuneen altistuksen johdosta, joka johti veriseen ripuliin.

Paljon on siis vielä opittavaa ja koettavaa, ennen kuin tästä päästään hieman selvemmille vesille. Kuten Tiina sanoi, lapsemme ei olekaan superhankala, vaan superallerginen. Äidin pieni supermies. <3